Menu
menu

 lito2

The tension between nature and culture represents the ambivalence in Elina Sipilä’s works. Inherited from philosophic and artistic tradition, she is enriched from her journeys, from her reflexions, from her fascination for the far North and indigenous cultures.

Elina pictures a mysterious and tumultuous river between two opposite banks. On one side the call of nature, on the other the impossibility to merge into it without the loss of what makes us human: our self-consciousness and our thoughts. Mysterious is our identity and the world around us. Such mystery represents an unstable and sometimes painful harmony.

From the metaphysical loneliness to the physical loneliness, here is where a sensitive consciousness arises. Between the coldness and hardness of a rock, the warmth of a home, and the wild landscapes where silence is thick and almost mineral. An inside and an outside, combining themselves, answering each other, opposing one another. Elina Sipilä’s work is driven by these conflicing relations, like an intimate wound, seeking reconciliation.

Far from political issues, from global distress, from style, stars and artistic «coups», there is much to learn about her creations. To find out the meaning, to rediscover the silence and the intimate mystery which we are made up of and surrounded by. Romanticism looses its lyricism but not its power. Against the tyranny of reason and theory, against the victory of technique and progress, Elina Sipilä’s work helps us take a deep breath and invites us to a spiritual and persistently comtemplative journey.

        Sébastien Toda, Diploma in Philosophy

FRENCH VERSION (original)

La tension entre nature et culture constitue toute l’ambivalence de l’œuvre d’Elina Sipilä. Héritée d’une longue tradition philosophique et artistique, elle s’est enrichie de ses voyages, de ses réflexions, de sa fascination pour le grand nord et les cultures autochtones. Elina révèle la présence d’un fleuve mystérieux et tumultueux entre ces deux berges. D’un côté une nature qui nous appelle et de l’autre l’impossibilité de nous y fondre totalement sans perdre ce qui fait de nous des hommes, notre conscience et nos questions. Mystère sur notre identité, sur le monde qui nous entoure, mystère d’un ensemble qui forme une harmonie instable et parfois douloureuse.

De la solitude métaphysique de l’homme à la solitude physique, ici une conscience sensible se dégage. Entre la froideur et la dureté de la roche au foyer qui protège en passant par des paysages de début de monde, d’un silence dense, presque minéral. Un dedans et un dehors qui se chevauchent, se combinent, se répondent, s’opposent. C’est bel et bien un croisement puissant de toutes ces relations qui anime l’œuvre d’Elina Sipilä, comme une intime déchirure qui cherche une réconciliation.

Loin des questions politiques, des drames mondiaux, des querelles de styles, des stars et des coups artistiques, on découvre dans son travail l’exaltation contrastée d’un monde qu’il nous appartient de comprendre et d’interpréter. Retrouver le sens, le silence, l’intime mystère qui nous constitue et nous entoure. Le romantisme se dépouille ici de son lyrisme mais non de sa force. Contre la tyrannie de la raison et du concept, contre la victoire de la technique et du progrès, ses œuvres sont une respiration profonde, une invitation au voyage spirituel et contemplatif.

Sébastien Toda

 
 

idem_paris_elina_sipila_mv

 

Longing here from there

Elina Sipilä (b. 1979, Oulu, Finland) represents a new generation of lithograph artists in Finland. After receiving her Master of Arts degree, complemented with a number of additional credits, she has spent a couple of highly influential residence periods abroad. (The Sami Art Center in Máze, Finnmark, Norway and the Cité Internationale des Arts in Paris) The axis of North and South, together with the longing for new and yearning back to the beginning, define the horizon of Elina’s pictures that portray her experiences of nature, landscape and topography.

The washed look achieved with the lithography technique combines with lines that appear to both search and find, expressing the artist’s powerful inner sense of nature. Longing gives birth to the nearest and dearest. The picture named ’Runo’ portraying a young female reindeer was made in Paris. The lichen-green picture of this arctic animal includes everything that the artist, then living in France, longed for back home in the North. The art finds and the artist lives and cares. The longing for love makes one to grow and see more. Elina Sipilä’s artist’s heart hosts a beautifully sheltered flame. Her most recent exhibition was at the Kaliningrad X biennale of the Baltic area countries 2011.

Kuutti Lavonen, January 2012

SUOMEKSI

Tuolta kaipaan tänne

Elina Sipilä (synt. 1979, Oulu) edustaa uutta litografian tekijöiden polvea Suomessa. Monipuolisen peruskoulutuksen jälkeen hän on ehtinyt viettää vaikutuksen tehneitä residenssijaksoja ulkomailla (Saamelaistaiteen keskuksen residenssissä Norjan Maasissa Koutokeinon ja Altan välissä ja Ranskassa Cité Internationale des Arts’issa Pariisissa). Pohjoisen ja etelän akseli, kaipuu uuten ja ikävä alkuun ohjaa Elina Sipilän luonnontunteiden ja maisemallisten, topografisten kuvien horisonttia. Kivipiirrostekniikan laveeraavat jäljet yhdistettynä etsivän ja löytävän viivan reitteihin perustuvat sisäisesti luonnontunteiden elämyksellisyyteen. Kaipuu synnyttää lähimmän, niinpä Pariisissa syntyi esimerkiksi teos ”Runo”, kuva nuoresta vaamista eli naarasporosta. Lähes jäkälänvihreä nuoren poron kuva sisältää kaiken sen mitä taiteilija Pariisissa pohjoisesta kaipasi. Taide löytää, taiteilija elää ja välittää, rakkaudenkaipuu kantaa kasvamaan ja näkemään lisää. Elina Sipilän tiellä hänen taiteilijasydämessään elää kauniisti suojattu liekki. Viimeksi Elina Sipilä on esiintynyt Kalinigradin X Itämerenmaiden taidegrafiikan biennaalissa 2011.

Kuutti Lavonen, Tammikuussa 2012

 tiemv